WHAT'S
NEW_

Blogi 1/4: Ekosysteemit – vanhaa viiniä uusissa pulloissa?

Neliosaisessa blogisarjassa 4FRONTin vanhempi innovaatiopolitiikan asiantuntija ja innovaatiojohtamisen dosentti Kalle A. Piirainen pohtii viimeaikaisten hankkeiden opetuksia miljardin euron ekosysteemien rakentamiseen. Sarja julkaistaan neljässä osassa peräkkäisillä viikoilla ja tämä blogi käynnistää sarjan.

Ekosysteemit ovat tämän päivän elinkeino- ja innovaatiopolitiikan kuuma peruna ja miljardiluokan ekosysteemit uivat myös iskulauseena hallitusohjelmaan. Mitä ekosysteemit sitten ovat? Määritelmiä on jotakuinkin yhtä monta kuin innovaatioteoreetikkoa, mutta usein toistuvia kuvailuja ovat esimerkiksi, Ekosysteemi-/n:

  • Toimijaverkosto on globaali ja hallinnollisten alueiden rajoja ylittävä
  • Toimijaverkosto on teollisuudenalojen ja sektoreiden rajoja hämärtävä
  • Dynaaminen verkosto, jossa esiintyy samanaikaista yhteistyötä ja kilpailua (hienosti ’co-opetition’)
  • Jäsenillä on jokin yhteinen päämäärä, tavoitteet ja jaetut arvot sekä toimintatavat
  • Tiedon kulku ja vaihtaminen on vapaata ja avointa
  • Verkosto sopeutuu yhdessä ympäristön muutoksiin
  • Käyttäjät ja asiakkaat ottavat osaa innovaatioon ja arvon luomiseen

Jos jollekulle tulee näistä deja vú, niin ei ihme, sillä nämä määrittelyt muistuttavat erehdyttävästi 1990-luvun empiiristä tutkimusta klustereiden toiminnasta. Teollisten klustereiden määrittelyyn kuului elimellisesti nimenomaan se, että klusteri on toimialarajoja rikkova verkosto, jonka jäsenet luovat yhdessä arvoa toisiaan täydentävillä osaamisilla.[1] Voidaan jopa sanoa, että ekosysteemi on klusteri, joka toimii.

Ekosysteemi on klusteri, joka toimii.

Käsitehistoriallisesta näkökulmasta ekosysteemikeskustelussa on erotettavissa tiettyjä juonteita.[2] :

Liiketoiminta-/innovaatioekosysteemi: Ekosysteemit teollisen innovaation kuvastossa otettiin etukenossa käyttöön kuvaamaan esim. Applen ja Googlen kaltaisia keskinäisriippuvia arvon luonnin verkostoja, joissa on hyvin erilaisia toimijoita laitevalmistajista pieniin yhden henkilön sovelluspajoihin, jotka kokoontuvat saman yrityksiä ja loppukäyttäjiä yhdistävän alustan (tässä esimerkissä iOS tai Android) ympärille. Tästä syystä sanat ”alusta” ja ”alustatalous” esiintyvät usein ekosysteemien yhteydessä. Innovaatio- ja elinkeinopolitiikan iskulauseeksi muodostunut ”miljardin euron ekosysteemi” kuvittaa mitä odotuksia ekosysteemeille ja niiden kehittämiselle asetetaan, viime kädessä näytetään havittelevan nimenomaan liiketoimintaekosysteemien kasvattamista, ja siis uutta liiketoimintaa, työllisyyttä, vientiä ja lopulta kestävyysvajeen paikkaamista.

Alueelliset innovaatioekosysteemit: keskustelu alueellisista (innovaatio-) ekosysteemeistä kiinnittyy aluekehittämisen ja osaltaan innovaatiojärjestelmäkeskusteluun sekä Porterilaiseen kansakuntien kilpailuetu -keskusteluun, missä huomio on institutionaalisella rakenteella ja prosesseilla, jotka mahdollistavat tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan. Näiden toiminta usein kiinnittyy korkeakouluihin ja TKI-infrastruktuuriin ja muihin mahdollistajiin.

Start-up -/yrittäjyysekosysteemit: Viimeisten vuosien aikana etsittäessä ratkaisuja matalaan työllisyyteen keksittiin, että uudet yritykset tuottavat valtaosan uusista työpaikoista, ja niinpä uusyritykset nousivat noin sukupolven tauon jälkeen uudelleen innovaatiopolitiikan keskiöön nimellä start-upit, jolla usein vielä viitataan tarkkarajaisemmin nopeasti kasvaviin tai ainakin kasvuhalukkaisiin uusyrityksiin, erotuksena subsistenssityyppisestä pienyritystoiminnasta ja ’itsensä työllistämisestä’/freelancer-yrittäjyydestä. Start-upien keksiminen ajoittuu samaan aikaan ekosysteemien nousuun ja syntyi ajatus start-up ekosysteemeistä, jotka karkeasti ovat usein jonkin alustan, kuten korkeakoulun ja näiden teknologiansiirto- ja yritystoimistojen tai yrityshautomon/-kiihdyttämön, ympärille syntyviä uusien yritysten ja yrittäjien ryppäitä, joissa ratkaisuja yhteisiin ongelmiin haetaan usein ryhmätyönä. Start-up ekosysteemeissä on vahva tarttumapinta alue- ja elinvoimapolitiikkaan tai aluekehittämiseen, sillä erilaisia yritysympäristöjä, alustoja ja ekosysteemejä on viime vuosina perustettu taajaan ja vanhoja on uudistettu.

Jos ajatellaan ekosysteemien tyypittelyä kehittyvänä ja elävänä, ei staattisena, voidaan muodostaa kaavamainen käsitys elinkaaresta. Voidaan ajatella, että eri tyyppiset ekosysteemit ruokkivat toisiaan, tai että systeemin toimijat ja ekstensiona systeemi yhdessä kehittyvät ja kypsyvät, ja esim. tutkimus (ekosysteemi) synnyttää uutta tietoa ja ideoita, jotka tai ruokkivat osaltaan uusyrittäjyyttä joko suoraan spin-off/-out yrityksinä tai muita kanavia pitkin. Uudet yritykset rakentavat ja kokeilevat uusia liiketoimintamaleja ja arvonluomisen lähteitä, mikä puolestaan ruokkii vakiintuneen liiketoiminnan innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien uusiutumista ja kehittymistä. Vastaavasti liiketoimintaekosysteemit uusiutuvat sisäisesti evoluution tai epäjatkuvuuksien kautta jne.

Ekosysteemit ja niitä koskevat politiikat eivät siis ole syntyneet tyhjiössä, vaan ne ovat ajattelun uusin versio siitä, miten teolliset yhteistyöverkostot syntyvät ja miten niitä voidaan tai kannattaa tukea. Historian muistelu ei ole tarkoitus itsessään, mutta on tärkeää muistaa, että asiat tapahtuvat kontekstissa ja Suomessa on viimeisen sukupolven ajan kypsytelty teollisia tai liike-elämän verkostoja eri politiikkatoimilla. Se että ekosysteemit käsitteenä ovat tietynlainen teollisuus-/elinkeinopolitiikan ja klustereiden rehabilitaatio, ei kuitenkaan ole missään nimessä huono asia, sillä perusteiltaan samat kansallisen kilpailukyvyn ja tuottavuuden ongelmat kajastelevat edelleen Suomen edessä kuin 1990-luvulla, vaikka teknologiat ja innovaatiot ja moni muu asia on muuttunut. Alan termein intervention peruste tai rationaliteetti on siis sama.

Mutta jos ekosysteemi on melkein sama kuin klusteri, niin miksi uusi käsite? Käsitteiden evoluutiossa on yleensä useita ajureita. Kehitystä ajaa yhtäältä ymmärryksen kehittyminen ja laajentuminen innovaation ja teollisen tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan luonteesta, ja osaksi realpolitik, sillä usein politiikkatoimien perusteluilla on tietty parasta ennen –päivä, jonka takana on jokin yhdistelmä a) hallinnon sisäistä keskustelua politiikkatoimien rationaliteetista, interventioperusteista sekä teoreettisista ja empiiristä vaikutuslogiikoista, b)  tutkijoiden huomion siirtymisessä esimerkiksi juuri klustereista arvon luonnin ja verkostojen dynamiikkaan sekä tiedon, osaamisen ja kyvykkyyksien merkitykseen teolliselle arvonluonnille, c) politiikkatoimien kohteiden reaktiot toimien kohteena olemiseen ja politiikan sanoituksiin, kuten yrityshautomoiden ja muiden elinvoimapolitiikan toimien ekosysteemipesu sekä d) tietenkin se, että samat käsitteet ja politiikan teon sanoitukset eivät tuppaa pysyä syömäkelpoisena montaa hallituskautta. Reaalipolitiikkaa on sekin, että klusteriajan ja ekosysteemipuheen keskeisin toiminnallinen ero on lähes itsetarkoituksellinen monipaikkaisuuden tai sen mahdollisuuden ja avoimen innovaation korostuminen määrittelyssä.

Jos kysymystä miksi uusi käsite ajatellaan laajemmin, hieman myös insinöörille vieraan käsitteistön kautta; diskurssit, tai käytetyt käsitteet ja puheenparret, muokkaavat ihmisten näkökulmia ja ajatuksia; ekosysteemi on hyvä ja kuvaava metafora tai kielikuva verkostopohjaisen yhteistyön orgaaniselle ja ajan oloon muuttuvalle ja elävälle luonteelle. Jos verrataan vaikka vanhempaan innovaatiojärjestelmän käsitteeseen, innovaatiojärjestelmä keskittyy paljon toimintaympäristön institutionaaliseen rakenteeseen ja on siten kyllä merkittävä edellytys innovaatiolle, mutta se vie huomion samalla paljon organisaatiokaavioiden laatikkoleikkeihin ja seiniin, enemmän kuin varsinaiseen yhteisen arvonluonnin dynamiikkaan. Ekosysteemit ovat tässä ajassa hyvä ja käyttökelpoinen metafora osaltaan omaa elämäänsä eläville ja toimijoiden vuorovaikutuksen synnyttämille liike-elämän ja teollisuuden verkostoille ja niiden huomioimiselle osana innovaatiopolitiikkaa, joka tarjoaa suhteellisen helposti lähestyttäviä mielleyhtymiä politiikkaprosesseissa osallisina toimiville.

Ekosysteemit ovat tässä ajassa hyvä ja käyttökelpoinen metafora osaltaan omaa elämäänsä eläville ja toimijoiden vuorovaikutuksen synnyttämille liike-elämän ja teollisuuden verkostoille

[1] Porter, M.E., 1990, Competitive Advantage of Nations, MacMillan, New York, NY;  Krugman, P. 1991, Geography and trade, MIT Press, Cambridge, MA; Cortright, J. 2006, Making Sense Of Clusters: Regional Competitiveness and Economic Development, The Brookings Institution Metropolitan Policy Program, , Brookings Institution,  Washington DC; Harvard Business School, Insititute for Stratey and Competitiveness, Key Concepts, What are Clusters? Available: https://www.isc.hbs.edu/competitiveness-economic-development/frameworks-and-key-concepts/Pages/clusters.aspx
[2] Kaihovaara, et al. 2017 Innovaatioekosysteemit elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyön vahvistajina, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2017:28; Thomas, L. D. W., and E. Autio (forthcoming), “Innovation ecosystems”, Oxford Research Encyclopaedia of Business and Management. Aldag, R. (Editor). UK: Oxford University Press.